2. Blogi
Tää on sellanen asia, johon tukeudun aina sillon kun on paha olo, tai sillon kun oon tosi kiitollinen jostain. Siitä on tullu eräänlainen elämäntapa. Toiset puhuu, toiset tanssii, toiset piirtää, toiset maalaa... Mä teen kans joskus jotain muutakin kun blogia, mutta iltasin se tuntuu vaan helpoimmalta vaihtoehdolta.
Mun varsinaisessa blogissa ei varsinaisesti oo mitään kunnon sisältöä. Lähinnä vaan ajatuksia, muistoja tunteista, jotka saattaa vaikuttaa ulkopuolisten silmiin kummalliselta, tai siltä, että valitan vaan kaikesta ja kerjään huomiota, mutta se ei oo tarkotus. Kirjotan itteäni varten. Se on tavallaan omanlaista "terapiaa". Joskus se auttaa, joskus ei. Parempi, että yrittää käsitellä niitä asioita, jotka painaa mieltä, kun että antaa vaan olla.
http://miwady.blogspot.com/
Tosiasiassa tuolla puhutaan aika monesta asiasta. Ihmiset vaan ei ehkä käsitä sitä, koska teen omista ajatuksista aivan erilaisen kirjotuksen ja kun ite luen merkintöjä uudelleen... Vaikka vuoden päästä viime kirjoittamisesta, muistan taas, että mitä oon ajatellut. Muistan miks kirjotin just siitä ja muistan myös sen ajan tärkeimmät muistot, vaikka kirjotankin aika haikeesti.
Se vaan on mulle tärkeetä, että mulla on oma keinoni purkaa ajatuksia.
Tässä on mun blogin kaikki vanhat bannerit:
Tää oli oikeestaan mun ihan eka banneri. Sen varmaan huomaakin, enkä blogia ennen tota kesää (eli viime kesää) edes jaksanu raapustella mitään. Muutenkin... En edes ollu avannu kenenkään blogia! Päätin vaan ite, että: "Noh. Teen blogin ja bloggaan sitä omilla ajatuksilla!" Ja sen jälkeen vasta joskus tajusin, mitä bloggaaminen toisille ehkä enemmän merkitsee. Mulle se vaan on sitten vähän eri asia.
Tää banneri on kasattu siitä kesästä, joka varmaan on kaikista kirkkaimpana jääny mun mieleen. Siihen kesään liitty vaikka mitä ja sillon se oli mun elämän tärkein asia näiden kuvassa esiintyvien ihmisten lisäksi, joten se on kollaasi sen ajan... tärkeydestä, jos niin voi edes sanoa.
Tän bannerin idea varmaan oli kanssa se, että kuinka tärkeitä ihmisiä voi olla. Aika surkeesti muokattu ja muutenkin, mutta tärkeintä kai, että itteni mielestä tää on joskus ollu jotain mua kuvaamaan.
Moulin Rouge on ollu pitkään yks niistä parhaimmista elokuvista. Se tarina vaan on niin traaginen ja kaunis. Puhtaita sanoja rakkaudesta. Oon toisinaan ihan pehmopää ja halusin tosta omasta screenshotista tehdä joskus bannerin, koska siinä oli sen ajan parhaimman elokuvan sulosin lause:
"The greatest thing you'll ever learn.. is just to love and be love in return."
Ja ton ajan päälimmäinen ajatus oli se, kun kaikki tuntu toistuvan viime vuodelta, niin, että se alko tuntua enemmän kun sattumalta.
Taas tätä Moulin Rouge rakkautta + sitä, että rakastan tota lausetta. Tykkään blogissa tuoda esille semmoset yksinkertasimmat ja myös ei niin yksinkertaset ajatukset pieninä lauseina. Ton sisältö on mulle se, että kaikilla ihmisillä on oma tarina. Se alkaa omalla lailla ja jokainen rakentaa siitä elämästään omanlaisen. Kulkee omia polkuja, tekee omia valintoja. Kuten ehkä jo huomasitte, oon tunkenu sen lauseen myös tämän blogin banneriin.
Tällä kuvalla on tavallaan mulle jotenkin erityinen merkitys. Tässä näkyy periaatteessa koko se juttu, mitä se blogi mulle merkitsee. Sanoja jotka on suoraan mun ajatuksista, tärkeistä lauluista, tärkeistä runoista, tarinoista. Sellasista jotka merkkaa mulle jotain. Sellasia asioita, mitkä kuulostaa tyhjiltä, jos ei tiedä, mitä muistoja niihin liittyy. Oikeastaan se on vähän kun palapeli. Kun yhdistelee asioita, voi ymmärtää jotain + että jopa tuolla kuvallakin on oma tarinansa.
Tää oli oikeestaan se mun ihan "The First" kuva. Ei tätä ihan banneriks voi laskea, ja sen päällä oli punasella, maailman rumimmalla blogspotin valmisfontilla:
Miwadyn Blogi
?
Tää on niiltä ajoilta, jollon olin aivan hulluna vampyyreihin. Koulussa oli Halloween ja teeman mukasesti piti pukeutua ja äffä-ryhmäläisenä tietenki sit pukeuduin. Ja kuten huomaatte, blogi on myös sitä varten, että voin purkaa näitä outoja ja noloja selityksiäni, etten puhuis niitä ääneen ihmisille, jotka kyllästyy.
Ja tää on varmaan noloin! Noloin siis ikinä. Sen lisäks, että tekstit on pikselimössöä, muokkaus maailman rumin, niin on täytynyt tunkea lempi The Vampire Diaries hahmo tohon mua vastapäätä, melkeen samanlaisella ilmeellä, kun mullakin on. Noh. Huvinsa kullakin joskus.
Tää on tällä hetkellä mun bannerina. En oikeen tykkää omasta naamasta, en sinänsä tosta kuvastakaan, mutta halusin vaan keksiä jotain uutta, mutta silti yksinkertasta. Se miksi blogi on myös tärkeä, on se, että voi siinä samalla leikkiä taiteellista, käyttää mielikuvitusta ja miettiä sitä omaa mielikuvituksellista maailmaansa, josta hoen aina kaikissa teksteissä, koska kaiken oikean olevan ja tärkeän lisäksi... Se on tosi iso pala mua itteäni.
